Nimetön

Tasan vuosi on kulunut siitä kun lähdit,
mutta ikävä ei vieläkään ole poissa.
Aina kun mietin sinua,
kyyneleet alkavat hiljaisen matkan pitkin poskiani.
Mietin niitä ihania päiviä jotka yhdessä vietimme,
mietin niitä sanoja jotka minulle sanoit hädän hetkellä.
Autoit minut yli vaikeuksien,
mutta minä en pystynyt samaan.
En nähnyt tuskaasi hymysi läpi,
en avunpyyntöjä nähnyt silmissäsi.
Mutta kuitenkin tiedän nyt,
että sinun on hyvä olla.