Kävelen kuin taskurapu,
pitkin seiniä hiippailen,
pelko ja kylmä hiki,
mielessäni yöt ja päivät,
vapina ja suunnaton ahdistus,
tämän takia,
olen menettänyt jo monta,
eikö kolme vuotta riittäisi,
enempää kärsimystä en jaksa,
josko vihdoin paniikista,
vapautua mä saisin...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kuvaat tuon tunteen tarkasti ja todella suoraan. Tuntuu kuin olisin itse kokenut saman runosi kautta.
Osuva kuvaus...!
Aivan upea runo!!!
Heikkous on niin lähellä vahvuutta. Välillä tai usein on mentävä ravun lailla takaperin; murrettava hikisesti kova kuori.