Muistan sinut yhä,
haluan kuulla äänesi.
Muistelen
miten kävelit,
miten puhuit,
miten hymyilit,
mitä sanoit.
Mutta en enää muista
tarkalleen niistä mitään.
Haluan sinut takaisin.
Itseasiassa,
joskus tunnen sinut.
Olet vieressäni,
tai kävelet ohitseni.
Tänään,
kun ajattelen tätä kaikkea,
on seuraasi liittynyt muitakin ihmisiä.
Minulla on enemmän muisteltavia,
enemmän suojelusenkeleitä,
enemmän mitä kukin haluaa ajatella.
Ehkä kuolleita.
Ehkä maatuneita.
Ehkä tapettuja.
Tänään,
yksi kyynel vastaa yhtä enkeliä.
Yksi.
Kaksi.
Kolme.
Neljä...
Ehkä loputon kyynelten virta,
jos alkaa tarkemmin ajatella.
Mutta sinä,
muista että sinä olet aina
ensimmäinen kyynel.
Tuntuu tyhmältä,
mutta niin se vain on.
Olet minulle aina ykköskuollut.
Ja muista,
että minä rakastan sinua,
päivästä toiseen,
siihen asti,
kunnes liityn jonon jatkoksi,
kunnes olen vain numero,
omissa silmissänikin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ainutlaatuinen lause :D "olet minulle aina ykköskuollut".
aivan loistavaa lyriikkaa
sielun vuodatusta
mielen vuodatusta.
meitsi tykkää.
Upea kirjoitus on tämä. Ykköskuollut, hyvin persoonallinen ilmaus, onneksi tämän runon tunnelma on kuitenkin paljon kauniimpi kuin vaikka Keuhkojen laulussa -vuoden kuollut-
Vau!
En voi muuta sanoa.
Täynnä tunnetta, surua, muttei epätoivoa, enemmänkin toivoa, elämää.
Haikean kaunis.
Suosikkeihin.