Veljeni Auringonlämpö

Täällä on kuuma kuin palavalla katolla
aavikon kuivat hiekkamyrskyt raapivat
haavoille mun sielun pintaa

Jos vain makaan tässä, veli

valutko auringon lämpönä mun varpaille

Mun ikävä ei hellitä, se muuttaa muotoaan
Olen itkenyt paljon, kun pelkään että tiedän
jo varmaksi etten tapaa sinua enää koskaan

se on liian lopullista
kuiskaan apua, mun
sormissa ei ole voimaa

liian lopullista

liikaa aikaa ja välimatkaa
joita ei ole enää edes olemassa

voinko koskaan uskaltaa
olla pelkäämättä tulevaa
kun tiedän etten näe käsiäsi
enää ikinä enkä kasvojasi
hymyäsi, surua silmissäsi

en mä ymmärrä rakas
miksi sinut vietiin pois
ja laskettiin mullan alle
pimeään

ehkä sun keho mahtui
siihen mustaan uurnaan

mutta minne sun tunteesi hävisivät
minne sinuus, minne minun veljeni
on kadonnut ja miksi, minne veljet
menevät kun eivät enää hengitä

minne kuolleet menevät, minne

mä itken eksyneitä jalanjälkiä

älä mene, pyydän

ja samalla tiedän

olet jo poissa