valkoisia valheita

Runoilija Annastiinanen


uskoisinko

valkoisiin, roikkuviin valheisiin
noiden kohmeisten puiden oksilla

vai siihen miten hiljaisuus puhuu

minun talvisylini on vain niin suojaton ja tyhjä

huomaan miten
pimeys pyrkii liian lähelle
kristallikruunun valon heijastuessa
takaisin pikimustasta ikkunasta

 ja minä

minä kieltäydyn näkemästä
kaikkea sitä mitä pitäisi


               ***







 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Lumen valkoisuus on kuitenkin varsin viatonta.
Vau, tää on tosi kaunis. Tosi, tosi, TOSI hienosti kirjoitettu ja kaunis.
Meni ihon alle. Upea. 
 

Käyttäjän kaikki runot