Karjun mielessäni kuin leijona, sisäisesti huudan saatanaa ja perkelettä.
Kuristan kohtaloa, lyön sitä vatsaan, revin hiuksista.
Vielä yksi hyöky, kiukun, surun, vihan, pettymyksen ja kaipauksen raivoava hurrikaani. Viimeinen myrsky ennen tyventä.
Kun hyöky lakkaa ja laantuu pauhu, on vain hiljaisuus, haikeus kaipauksen aalloin, ne huuhtoo sieluni rantaa.
Uusi orastava toivontäyteinen alku. Elämän vuorovesi nousee, pyyhkii vanhat jäljet.
On vain koskematon hiekka siinä, missä jalkojemme painaumat vierekkäin näkyivät kerran.
-JS2021-
Kuristan kohtaloa, lyön sitä vatsaan, revin hiuksista.
Vielä yksi hyöky, kiukun, surun, vihan, pettymyksen ja kaipauksen raivoava hurrikaani. Viimeinen myrsky ennen tyventä.
Kun hyöky lakkaa ja laantuu pauhu, on vain hiljaisuus, haikeus kaipauksen aalloin, ne huuhtoo sieluni rantaa.
Uusi orastava toivontäyteinen alku. Elämän vuorovesi nousee, pyyhkii vanhat jäljet.
On vain koskematon hiekka siinä, missä jalkojemme painaumat vierekkäin näkyivät kerran.
-JS2021-
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit