Niin mä siivin enkelten myös sua koskisin, mut opeteltava on mun ensin itsenikin. Kauan peitti sielun paksu teräsjää, kuin horroksessa kului vuodet nää.
On aika kevätsateen ja virran kyynelten, sä kestät, nyt sulaa sydänroutakin.
Sä kaunis oot, älä itseäsi unohda, vaan kirkkauttas loista ja rakasta. On sussa paljon, sen näyttää voit, vain itsenäs sun sävel kirkkaana kuin airut soi.
Et enää väistä, et kumarra, et pelkää näyttää ja tuntea. Sä kaunis oot, riität muillekin. Riisut pois haarniskan rippeetkin.
Ja näetkö, yö väistyy jo, palaa maailmaasi valo ja aurinko.
-Juha 2021-
On aika kevätsateen ja virran kyynelten, sä kestät, nyt sulaa sydänroutakin.
Sä kaunis oot, älä itseäsi unohda, vaan kirkkauttas loista ja rakasta. On sussa paljon, sen näyttää voit, vain itsenäs sun sävel kirkkaana kuin airut soi.
Et enää väistä, et kumarra, et pelkää näyttää ja tuntea. Sä kaunis oot, riität muillekin. Riisut pois haarniskan rippeetkin.
Ja näetkö, yö väistyy jo, palaa maailmaasi valo ja aurinko.
-Juha 2021-
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit