Sinä kirjoitit sanasi minuun
Ettei ainutkaan unohdu
Minä tartuin niihin silloin
Kun maailma eniten sattui
Olen kulkenut polkuni juosten
Tehden kaiken minkä kerkeän
ja sitäkin enemmän
En koskaan pysähtynyt uskaltamaan
Itselleni jotain ottamaan
Opetettiinhan minut jo varhain
Kaikki pois antamaan
Vaikkei olisikaan enempää annettavaa
Jokainen askel
Oli toisen eteen
Eikä mikään piirtämäni
Jäänyt pysyvänä veteen
Minua kannatteli vain ne sanat
Jotka joku joskus piirsi minuun
Niissä kaikui toivo
Ja rakkaus
Usko siihen
Että minullekin
Oli jossakin polku
Missä kulkisin itseni eteen
Ja minä todella kuulen
ne piirretyt sanat
Niin kuin sinä ne sanot
Ettei ainutkaan unohdu
Minä tartuin niihin silloin
Kun maailma eniten sattui
Olen kulkenut polkuni juosten
Tehden kaiken minkä kerkeän
ja sitäkin enemmän
En koskaan pysähtynyt uskaltamaan
Itselleni jotain ottamaan
Opetettiinhan minut jo varhain
Kaikki pois antamaan
Vaikkei olisikaan enempää annettavaa
Jokainen askel
Oli toisen eteen
Eikä mikään piirtämäni
Jäänyt pysyvänä veteen
Minua kannatteli vain ne sanat
Jotka joku joskus piirsi minuun
Niissä kaikui toivo
Ja rakkaus
Usko siihen
Että minullekin
Oli jossakin polku
Missä kulkisin itseni eteen
Ja minä todella kuulen
ne piirretyt sanat
Niin kuin sinä ne sanot
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidin tuosta kohdasta: minua kannatteli vain ne sanat, jotka joku joskus piirsi minuun.
Eli sanat joilla luodaan uskoa ja toivoa, ovat tärkeitä, ne kannattelevat joskus todella vaikeidenkin aikojen ylitse.
-sana kuuluu rakasta itseäsi vähintään tasaveroisesti,
-kuitenkin elämänpolkuun voi sisältyä myös uhritarinoita,
-silti tekstissä on usko toivo ja rakkaus joka luja perustus
pieniä puhureita vastaan ja vähän isompia
-mutta niin moni asia tulee siitä ympäristöstä jossa kasvamme, se vaikuttaa
meihin halusimme sitä tahikka emme!