oi armaat veljet ja sisaret

kylmästi etäännyttää
ymmärtämätön ihminen
                toisin kuin runoilija
                rustaaja vääntäjä
                miettijä iänikuinen
yrittää pukea maailman sanoihin
pukea pahuuden värssyiksi
ihmisenkin kanssaeläjäksi
empaatiksi, rakastettavaksi

                mutta

ihminen ei sanoilla muutu
ei runoilla enkelinsiipiä saa
kun tietämätön julmuus
suupieliä kahlitsee
ja hengen virittää egoismi
                 ja kun oma arvo nousee
                 toisia poissulkemalla
niin jopas joukoissa läppä lätisee 
ja ilmassa rikin haju pitkään kytee