Menimme kaikessa hiljaisuudessa paikkaan jossa ihminen asuu. Minut johdatettiin outoon valoon, ulos mukavuusalueeltani, tummiin vesiin. Omaa syytäni se oli, taas kerran.
Odotin kolinaa ja kehon lävitse virtaavaa kemiallisen onnen tunnetta. Ei mitään. Korkeintaan kohonnutta sykettä ja lisää sekavuutta johon olin päässyt jo keskioluella, huonoa levottomuutta ja unettomuutta. Ei lainkaan hauskaa.
En ymmärtänyt paskaa seinissä enkä sukkia kirjahyllyssä, en ruttuisilla ja verisillä viitosilla maksettua taksikyytiä. Mitä siellä oikein on tapahtunut? Miten jotkut voivat elää niin? Miten he voivat elää itsensä kanssa kun en minäkään voi vaikka olen lähes täydellinen?
Vaikka minulla on ongelmani, kannan täysivaltaisena aikuisena vastuun itsestäni ja teoistani. Minussa on useita tasoja vaikken pidäkään itseäni järin tasokkaana.
Odotin kolinaa ja kehon lävitse virtaavaa kemiallisen onnen tunnetta. Ei mitään. Korkeintaan kohonnutta sykettä ja lisää sekavuutta johon olin päässyt jo keskioluella, huonoa levottomuutta ja unettomuutta. Ei lainkaan hauskaa.
En ymmärtänyt paskaa seinissä enkä sukkia kirjahyllyssä, en ruttuisilla ja verisillä viitosilla maksettua taksikyytiä. Mitä siellä oikein on tapahtunut? Miten jotkut voivat elää niin? Miten he voivat elää itsensä kanssa kun en minäkään voi vaikka olen lähes täydellinen?
Vaikka minulla on ongelmani, kannan täysivaltaisena aikuisena vastuun itsestäni ja teoistani. Minussa on useita tasoja vaikken pidäkään itseäni järin tasokkaana.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit