Muistan naurun
Punanokan,
Vhellykset
Vikkeläjalan,
Kallioluodon
Meriharakan
Veikeän
Viekoittelu
Vongun
Kaislalammen
Viitasammakon
Haikean
Huilun
Huhuista
Kertovan
Huuhkajan
Valon verkon
Välkkeen
Iholla
Hiekan
Kalliopoukaman
Ja ne tuulet
Niin myötäiset,
Lempeän
Lämpimät
Kuin rakkaan
Syleily johon
sulaa saa.
Minä muistan
Aallon raukean
Hiekkaan
Vaipuvan rahinan,
Tyrskyistä vieläkin
maistan
suolan
Myrskyn nousevan.
Aistin
Aarteet rantojen,
Ajopuut ja kuoret
Simpukan.
Rannan leppien
Tuohtunutta
Kohahtelua
Ei sovi unohtaa.
Eikä sitä
Kuinka kallion kainalossa
Silmät kiinni maatessaan
On kaikki niin keltaista
Valon kukkiessa
Läpi luomien.
Avatessa aukeaa
Katse kohti
Sinistä
Maisemaa.
Tyyntä ja mukavaa.
Levä ja heinä tuoksuu.
Nappaan suuhuni
Sorean makupalan,
Violetin herkun,
Ruohosipulin
Voimaa uhkuvan.
Nahkalle kihoava hiki
Laimenee läskähdyksen
Saattelemana.
Miehestä tulee kala,
Syvänmeren sukeltaja.
Viileys raikastaa,
Vesi virkistää,
Kantaa.
Niin kuin Sotkaa, Allia ja
Haahkaa.
Aika helposti huijaa
Katsojaa
Joutsenten tanssiessa
Sottiisiaan.
No
Nälkä eväillä helpottaa
Nuotion savukiehkuroiden
Uskomaton koreografia
Hengästyttää
Tulistelijaa.
Karkaavat kipunat
Sekoittuvat
Taivaan tähtikimaraan.
Niin kirkas päivä
Hiljalleen painuu
Päin tummuvaa iltaa,
Kohti historiaa,
Vaan ei olenkaan unholaa.
Näitä minä kannan
sisälläni
Aina
Sen seitsemän
Pimeää kuukautta.
Hyvin ovat pitäneet
Vielä minut
Valon puolella,
Vielä
Varjoni edellä.
Nuo rakkaat muistot.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit