Lohtu ohikiitävässä hetkessä

Näit liekkini hiipuvan,
lämmön väreilyjen haihtuvan. 
Tunsit kipuni, 
löysit sirpaleisen sydämeni. 
Annoit läheisyytesi parantaa
haavojani, 
sanojesi lohduttaa sieluani. 
Puhalsit hennosti sammuvaan
hiillokseen, 
sait hehkun syttymään uudelleen. 

Annoit minulle luvan 
taas luottaa, 
uskaltaa tuntea, rakastaa. 

Ehkä meidän ei koskaan
kuulunutkaan 
toisiamme omistaa, 
ehkä sinut oli tarkoitettu 
elämääni vain ohikiitäväksi hetkeksi. 
Tähdenlennoksi opettamaan, 
että minullakin on mahdollisuus 
päästä asumaan kotiin, 
jota onnellisuudeksi kutsutaan.