Huominen on kenties osa mua
En saa rauhaa ilman uutta aamua
Väsynyt olen jo haaveilemaan
Jään tähän menneen maailman kulmaan
Nyt itken ollen osistani särkynyt
Olen niin paljon elämääni miettinyt
Miksi sun kosketus pelottaa
Se mut luotas karkottaa
Rakkauden aaveet mua vainoaa
Ei oo kenties sitä yhtä ja ainoaa
Turha oottaa neitoa satujen
Sanani jäävät aina kurkkuun
Haluisin sanoo miten ois yhteinen pakomatka Turkuun
Kunpa pelko ei pitäis otteessaan
Uskoisin uudelleen syntyvään maailmaan
Olenhan vain pala tätä kaikkeutta
Osa päivien hetkien haikeutta
Haluun niin paljon tarttuu suhun
Olet kyllä jättänyt jälkesi muhun
Rakkauden aaveet mua vainoaa
Ei oo kenties sitä yhtä ja ainoaa
Turha oottaa neitoa satujen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut