KURPITSAJUHLA
Tavallisesti huone on tähän aikaan vuodesta jo suljettu pois käytöstä ja odottaa kylmissään seuraavan kevään ensimmäisiä lämpimiä päiviä. Tänä iltana siellä kuitenkin on lämmintä ja kodikasta.
Huone on melko suuri, kaksi kertaa suurempi kuin talon muut huoneet. Sen seiniä peittävät ajan mukavasti himmentämät vaaleanvihreät, vanhanaikaiset kuviotapetit.
Huoneen yhdessä nurkassa kohoaa viherkasviryhmä, jonka varjon lattialta sitä kohti suunnattu lamppu heittää seinälle. Suuren Peikonlehden varsi huojuu hiljaa ja lehti nyökyttää tyytyväisenä tälle myöhäisen syksyn tapahtumalle.
Ulkona on satanut hiukan. Tuulee. Syreenipensaiden kosteat lehdet kiiltelevät katulampun kelmeässä valossa. Mutta pimeä ja syksyn koleus jäävät pitsiverhojen taakse.
Lämpöä huoneeseen luovat monet tuikut ja kynttilät, joita on sytytelty kirjahyllyjen päälle ja pöydille. Osa sinne tänne lattialle rykelmiin, myös valoa antamaan, sillä kattolamppua ei ole sytytetty.
Viereisen huoneen ovi on auki ja sieltä kantautuu hiljainen, pehmeä musiikki. Huoneessa voi aistia vielä herkullisen tuoksun: juustoisen kesänkeltaisen kurpitsakeiton, jota aiemmin illalla on nautittu.
Nyt ovat ihmiset kerääntyneet tähän huoneeseen viettämään loppuiltaa. Tunnelma on hilpeä, mutta levollinen. Kaikki ovat saavuttaneet sen miellyttävän raukean humaltumisen vaiheen, jossa olemisen rajat hämärtyvät, pikkuasiat menettävät merkitystään ja elo on autuaan onnellinen ja leppoisa.
Jani on tapansa mukaan köllähtänyt pehmeimmälle sohvalle ja naukkailee viiniään tyytyväisenä myhäillen. Milla on varsin hilpeällä tuulella ja hihittelee sohvan toisessa nurkassa itsekseen. Hän on luisunut illan mittaan yhä alemmas sohvalla ja vetänyt samalla mukanaan myös sohvanpäällisen niin, että molemmat makaavat nyt enemmän lattialla kuin sohvalla.
Joku kertoo vitsin ja saa aikaan lempeän hyväksyvän naurahdusten sarjan, joka etenee huoneessa sitä mukaa kuin vitsi on tullut ymmärretyksi.
Tavallisesti huone on tähän aikaan vuodesta jo suljettu pois käytöstä ja odottaa kylmissään seuraavan kevään ensimmäisiä lämpimiä päiviä. Tänä iltana siellä kuitenkin on lämmintä ja kodikasta.
Huone on melko suuri, kaksi kertaa suurempi kuin talon muut huoneet. Sen seiniä peittävät ajan mukavasti himmentämät vaaleanvihreät, vanhanaikaiset kuviotapetit.
Huoneen yhdessä nurkassa kohoaa viherkasviryhmä, jonka varjon lattialta sitä kohti suunnattu lamppu heittää seinälle. Suuren Peikonlehden varsi huojuu hiljaa ja lehti nyökyttää tyytyväisenä tälle myöhäisen syksyn tapahtumalle.
Ulkona on satanut hiukan. Tuulee. Syreenipensaiden kosteat lehdet kiiltelevät katulampun kelmeässä valossa. Mutta pimeä ja syksyn koleus jäävät pitsiverhojen taakse.
Lämpöä huoneeseen luovat monet tuikut ja kynttilät, joita on sytytelty kirjahyllyjen päälle ja pöydille. Osa sinne tänne lattialle rykelmiin, myös valoa antamaan, sillä kattolamppua ei ole sytytetty.
Viereisen huoneen ovi on auki ja sieltä kantautuu hiljainen, pehmeä musiikki. Huoneessa voi aistia vielä herkullisen tuoksun: juustoisen kesänkeltaisen kurpitsakeiton, jota aiemmin illalla on nautittu.
Nyt ovat ihmiset kerääntyneet tähän huoneeseen viettämään loppuiltaa. Tunnelma on hilpeä, mutta levollinen. Kaikki ovat saavuttaneet sen miellyttävän raukean humaltumisen vaiheen, jossa olemisen rajat hämärtyvät, pikkuasiat menettävät merkitystään ja elo on autuaan onnellinen ja leppoisa.
Jani on tapansa mukaan köllähtänyt pehmeimmälle sohvalle ja naukkailee viiniään tyytyväisenä myhäillen. Milla on varsin hilpeällä tuulella ja hihittelee sohvan toisessa nurkassa itsekseen. Hän on luisunut illan mittaan yhä alemmas sohvalla ja vetänyt samalla mukanaan myös sohvanpäällisen niin, että molemmat makaavat nyt enemmän lattialla kuin sohvalla.
Joku kertoo vitsin ja saa aikaan lempeän hyväksyvän naurahdusten sarjan, joka etenee huoneessa sitä mukaa kuin vitsi on tullut ymmärretyksi.
Selite:
Tämä on kertomus mukavasta illasta ystävien kanssa kauan sitten. Nimet vain on muutettu.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut