Olisiko helppoa olla vain pelkkä kusipää?
Ja sanoa, että en mä teissä mitään nää.
Heittää kaikki pois itsekkyyden takia,
koska oman onnellisuuden löytäminen ei lue lakia.
Ei välittää kenestäkään,
voisi olla niin paljon helpompaa sopeutua tähän elämään.
Mä en välty mun pään sisäisiltä huudoilta,
että paikat tuntuu niin ahtailta.
Ja koska olo on niin tunnoton,
kaikuu päässäni vain sanat julma ja onneton.
En tunne kelpaavani mihinkään,
vaikka mulle niin ei väitetäkkään.
Jossain vaiheessa minun on pakko hylätä tämä kaikki,
ja kulkea rohkeasti tämän ja tulevan elämäni tien halki.
En voi välttämättä kertoa kenellekkään, enkä luultavasti osaisi edes selittääkkään.
Mut jos sut rakas joskus hylkään,
niin en voi silloin enää itselleni mitään.
Lisäksi kaikki muutkin läheiset lukollisen komeron nurkkaan työnnän, joten saat minusta varmaan kuvan petollisen sekä kylmän.
Siinä vaiheessa en voi sanoa enää muuta kuin anteeksi,
oma elämäni poltti sisimpäni tuhkaksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Minusta olet ongelman ytimessä. Kyllä itseään pitää kuunnella ja myös uskoa siihen että oman elämän voi kääntää ylösalaisin. Ihminen kasvaa herkästi kieroon kun menee vain ja vaientaa sisimpänsä. Helpotusta ei välttämättä saa maisemaa vaihtamalla. Kusipäisyys on seuraus siitä kun ei ole vielä todella löytänyt itseään. Ole rohkea ja tee rankkoja harkittuja päätöksiä. Voit olla oma itsesi hylkäämättä kaikkea nykyistä. T: lähes entinen kusipää