Tyhjät raamit

Kävelen pitkin tummaa tietä
pysähdyn sillalta katsomaan
syksyn lisääntyvä pimeys ympäröi
vesi musta hiljaa aaltoilee

On menetykset mua raastaneet
ja sairaus, pelko, viha haastaneet
tämän tilanteen helpotusta ois
jos kuvas eteeni piirtyä vois

Mutta on vain tyhjät raamit,
mustat tyhjät raamit
ne täyttyykö koskaan kuvalla armaan

On vain tyhjät raamit
kaikki ohitsein kulkevat
mut syvemmälle itseeni sulkevat, harmaan

Istun autoon kylmän koleaan
väännän lämmön virtaamaan
vaan kun sydän jäätä kasvaa
se huurtaa silmät, kädet kohmettaa

Ystävä on joka aina varmasti seuraa
sitä pois en voi ravistaa
muistutan ajovaloissa seisovaa peuraa
sen jo kaukaa muut kai aavistaa

Mutta on vain tyhjät raamit,
mustat tyhjät raamit
ne täyttyykö koskaan kuvalla armaan

On vain tyhjät raamit
kaikki ohitsein kulkevat
mut syvemmälle itseeni sulkevat, harmaan