Kuolemanleiri

Sille aidat kylmyydestä
surun piikkilangoista
Rakensin vai rakensinko
Vai rakentuiko itsestään

Ruokaa siis on, vaan päinvastoin käy
Käy ravintokin tappamaan
Ei parannusta, keinoa näy
Vaan turrutusta oloon happamaan

Enhän ole täällä pakosta
Enkä kärsi nälkälakosta
Tällä leirillä itse vitsaani heilutan
Kuolemanleirillä

Kaasukammioksi luen vain saniteetin
Eikä hiusvuori viemärin päällä
Kasvamaan keoiksi pääse
Silti liukastelen kuin heikolla jäällä

Ihmiskokeeksi julmaksi
Yksinäisyyden pakkopaidan luen
Sometilit vain pulmaksi herkän
Osattomuuden kaavun tumman puen

Enhän ole täällä pakosta
Enkä kärsi nälkälakosta
Tällä leirillä itse vitsaani heilutan
Kuolemanleirillä

Kun istutettiin siemen jo kauan aikaa sitten
Miten sen kitken
Kun versoo rönsyt piikikkäät
Vain pääni painan ja yksin itken

Ei tahdo auttaa edes sanat Senecan
Tai viisaudet Jarkonkaan
Kun oman järjen häivän menetän
Vain hautaani kohtiko harponkaan

Enhän ole täällä pakosta
Enkä kärsi nälkälakosta
Tällä leirillä itse vitsaani heilutan
Kuolemanleirillä