Kolea syyskuun ilta,
autojen ajovalot hämärässä
puista tippuvat lehdet teiden pientareilla
Maantien varrella vaikeroi hiljaa yksi,
ei mistään vielä hetkeen tietoisena
yksi itkee kipuaan, yksi on hiljaa
Sadepisarat ropisevat auton katolle
kuin kehtolauluksi yhdelle hiljentyneelle,
sille yhdelle jonka korvat eivät sitä enää kuule
Nuku hyvin, ystävä
Selite:
Eikä suru lopu.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit