Sanaton suru

1.
Näen puiston penkin, jolla kohdattiin.
Muistan vielä senkin, kun ensi kerran suudeltiin.
Puista lehdet hiljaa maahan leijailee
syksyn sade viljaa lakoon kaataa ja kastelee.

KERTO

On suru sanaton
kuin kuiskaus kuulumaton
On suru sanaton
kuin kaipaus loppumaton
On suru sanaton
ja rakkaus sammumaton
On suru sanaton, kun hän mennyt on.

2.
Joen suiston luona kun me erottiin
muistan yönä tuona jälkees huusin, itkin niin.
Hämärässä kuulen kurjen huutavan
mukaan syksyn tuulen lasken tään tuskan valtavan.

KERTO

On suru sanaton
kuin kuiskaus kuulumaton
On suru sanaton
kuin kaipaus loppumaton
On suru sanaton
ja rakkaus sammumaton
On suru sanaton, kun hän mennyt on