Jälleen kerran palaamme siihen pisteeseen
jossa sinun sanasi syövät itsetuntoani,
kosketuksesi tuntuu ihollani sekä sen alla
minä tunnen olevani hetkihetkeltä hauraampi
päiväpäivältä arvottomampi,
mitättömämpi, kuin koskaan ennen.
Ja vaikka minä kuinka rimpuilen otteessasi,
olen liian heikko ja voimaton taistelemaan vastaan
enkä minä koskaan olisi uskonut,
että minustakin tulee jonain päivänä
sellainen varjokuva makuuhuoneen seinällä.
”Jonain päivänä minä lähden.”
Kirjoitin yöpöytäsi laatikoon.
Allekirjoittaen:
Sinun marionettinukkesi
joka odottaa lankojen katkeavan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
niin surullinen...
tässä nyt sulattelen sitä vielä.. tuo viittaus " Marjonettiin".. ja haluun ..vai onko se kuitenkaan sitä
että langat katkenneet antaisivat vapauden. Tulen jos sallit lukemaan tämän runon rakkaalle
ah niin rakkaalle ystävälleni. - Kiittäen- . m