Ja niin me kasvatimme selkäämme siivet. 
Kirjoitimme niihin syvimmät unelmamme.
Ja annoimme tuulen kuljettaa niin kuin se kauneimmin kuljetti.


Vuonna 2010 elämässäni tapahtui paljon. Yhtenä yönä heräsin siihen, että minusta kumpusi sanoja. Oli etsittävä kynä ja paperia, laitettava nuo sanat paperille.
Sen jälkeen olen omaksi ilokseni kirjoitellut tolkuttoman määrän tekstiä, milloin mitäkin, lyhyesti ja pitkästi. Kirjoitan virtaa, koskaan sitä jälkikäteen muuttamatta tai korjailematta (vaikka kyllä niin välillä tekisi mieli...). Tämän sivuston löysin nyt elokuussa 2018. Mikä ilo! Melkoinen aarrearkku upeaa tekstiä. On mukava lukea teidän muiden runoja ja julkaista niitä omiakin. Jännää havaita, mikä kynnys on laskea esiin jotain joskus kirjoitettua, jotain joka tuntuu vanhalta ja niin läpi purrulta. Mutta silti, kivaa! Kiitos mukana olosta, mahdollisuudesta lukea tekstejänne ja kuulla omien kirjoitusten muissa nostattamista fiiliksistä. Iloa syksyysi!