Ajatusten taustamusiikki
Joku soittaa epämääräistä kohinaa
Ja bunkkerin ainoa valo vilkkuu
Päästän irti häpeästä, vannon päästäväni
Silti askeleita ohjaa kohtuus, hiljaisuuden epäröinti
Kivinen polku on tie, portti toiseen maailmaan
Ulottuvuuteen, josta on poistettu turhat kerrokset
Jätetty vain olennainen
Kun varpaat koskettavat jääkylmää vettä
Aistimus on kristallinkirkas, enkä ole enää täällä
Vaan jossain mielikuvituksen toisella puolen
Metsän pohja imee äänet päästä
Sulkee kulkijan silmät pedoilta
Pelolta
Täällä hengittämisestä saa pehmeän humalan
Ja kengän jumituttua suohon matka jatkuu paljain jaloin
Sillä onhan luontoäiti nähnyt ne ennenkin
Sateen lapsi on ikuinen elämä
Kykenemätön ymmärtämään käärmettä
Se asuu luissa ja lihaksissa
Iskee myrkkynsä luuytimeen satunnaisin väliajoin
Silti säännöllisesti
Silti, säännöllisesti
Sattumanvaraisuutta syleillen
Elämä jatkuu tuolla jossakin
Kun katosta kasvaa jo hämähäkinseittejä
Ja minun maallisen kotini aika on mennyt
Mitä suret, etkö kuule Maan laulua?
Eikö luojasi syli tarjoa lohtua?
Kivestä ei voi päästä irti
Eikä juuriaan repiä maasta
Pohjaton suolampi on viimeinen leposijasi
Sen hyisessä vedessä saat vihdoinkin nukkua
Löydät tiesi Alkukotiin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi