Aamu huurteinen

Aamu kohmeisen menninkäisen herätti,
se päätään pudisteli huurteisella
mättäällä; kas talvi jo tuloaan
tekee ja syksy jäähyväisiään heittää.
Aika taapertaa kotiluolaan lämpoiseen
ja talviunille käpertyä - muuttolintujen
paluutta odottamaan, puron solinaa
sulavan jään alta ja leskenlehtien
puskemista läpi kohmeisen maan.
 
Vaan kevääseen vielä matkaa,
mutta sitä odottaa jaksaa
Menninkäinen takkutukkainen
kun vierellään oma keijupeikko;
lempeä ystävä ja kumppani,
joka hellään syliinsä likistää
ja yhdessä he silmät sulkee
unelmiin odottaviin;
kevään ensiaskeliin.