katselemme ammottavaa pimeyttä,
joka on saapuvi viemään yön lapset.
Olemme valon ja pimeyden rajamailla,
häilymme puiden lailla äänettöminä varjoina surumarjojen suolla.
Vartioimme, aamua ja iltaa,
päivää sekä yötä unohtamatta aikaa tai paikkaa. On vain yksi mitä emme saata nähdä elämän kapealla kiikarilla.
Kolmelta yön tummina tunteina, päästämme läpi ne ainoat.
Helvetin tulen runtelemat pahuuden kasvot,
meidän ikiomat painajaisemme. Ne vievät meidät synkkyyden läpi elämän tuuliselle valtamerelle odottamaan haita,
joka nielaisee elämämme hetkessä.
Kutsukaamme tätä kauhujen tunniksi,
valvokaa lapset,
ette tiedä paikkaa ettekä minkä olette kohtaavia,
valvokaa..
joka on saapuvi viemään yön lapset.
Olemme valon ja pimeyden rajamailla,
häilymme puiden lailla äänettöminä varjoina surumarjojen suolla.
Vartioimme, aamua ja iltaa,
päivää sekä yötä unohtamatta aikaa tai paikkaa. On vain yksi mitä emme saata nähdä elämän kapealla kiikarilla.
Kolmelta yön tummina tunteina, päästämme läpi ne ainoat.
Helvetin tulen runtelemat pahuuden kasvot,
meidän ikiomat painajaisemme. Ne vievät meidät synkkyyden läpi elämän tuuliselle valtamerelle odottamaan haita,
joka nielaisee elämämme hetkessä.
Kutsukaamme tätä kauhujen tunniksi,
valvokaa lapset,
ette tiedä paikkaa ettekä minkä olette kohtaavia,
valvokaa..
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
