Silmät kirvellen tuijotan kuusiaitaa.
Kymmenen metriä olemiseni rajalle.
Niskat kipeinä haen taivaalta horisonttia.
Näen kauaksi, mutta en mitään.
Ahdistus minulle,
toisille ehkä toiveiden täyttymys.
Hyvästä ei tunne kiitollisuutta,
jos on kokenut jotain parempaa.
Kaunosielut näivettyvät
horisontin puutteeseen.
28.2.16
Kymmenen metriä olemiseni rajalle.
Niskat kipeinä haen taivaalta horisonttia.
Näen kauaksi, mutta en mitään.
Ahdistus minulle,
toisille ehkä toiveiden täyttymys.
Hyvästä ei tunne kiitollisuutta,
jos on kokenut jotain parempaa.
Kaunosielut näivettyvät
horisontin puutteeseen.
28.2.16
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit