Et non est in horizonte

Runoilija Lisbeth-täti

nainen
Julkaistu:
5
Liittynyt: 28.2.2016
Viimeksi paikalla: 12.8.2020 17:48

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
Silmät kirvellen tuijotan kuusiaitaa.
Kymmenen metriä olemiseni rajalle.

Niskat kipeinä haen taivaalta horisonttia.
Näen kauaksi, mutta en mitään.

Ahdistus minulle,
toisille ehkä toiveiden täyttymys.

Hyvästä ei tunne kiitollisuutta,
jos on kokenut jotain parempaa.

Kaunosielut näivettyvät
horisontin puutteeseen.

28.2.16
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno lopetus hyvä runo
Hienosti huipennat paljon puhuvan runosi.. Toisille riittää vain ääretön ja toiset kaipaavat rajoja
napakkaa ja tuntuvaa tekstiä!
Hienosti kuvaat tunteita syvimpiä...kaukanakin voi olla lähellä
 

Käyttäjän kaikki runot