vanhuudesta takaisin

muistelen tulevaa
mieleni on kaukana
harmaissa aamuissa
kirkkaassa sumuisissa hämärissä, aamuissa joissa on lämmintä

kiikustuolille annettava vauhtia
hiljaisesti naristen puunlatvat keikkuvat katseen horisontissa
keinutuolin tahtiin
pää lepää niskatyynnyllä ilman ajatuksen voimaa.

ikkuna avautuu itään nousevan kuusikon suuntaan
ikkunalaudalla kulhollinen nappeja
pöydän päällä pussillinen kettukarkkeja

villasukat lämmittävät
on hyvä olla todella hiljaa.

sellainen on tulevaisuus vanhuudessa,
sinunkin.