Hiljainen kohina

Runoilija Vespertilio serotinus

nainen
Julkaistu:
12
Liittynyt: 26.11.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Siivekäs yöeläjä. Yritän lentää pimeydestä valoon, tuntuu, että matka on pitkä. Lämmin kiitos kaikille, jotka kommentoitte tekstejäni. Aiheistani (elämästäni) johtuen minulla ei aina ole sanoja vastata...
 

Tiivistettyä avaruutta

nämä sanat tietokoneen näytöllä

Rikkinäistä iloa
käsistä silmiin
ja takaisin

virtaavat merkitykset
kuin hopeainen puro
lumen keskellä.

Tähtiyö on hiljainen
kohina huuhkajan huudosta toiseen.

Selite: 
Tajunnan virtaa vai patoallas?
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot