Asunnossasi pidin aina toisen kengän jalassa
käden ovenrivalla
takin kainalossa
ja hieman välimatkaa sinuun.
Fyysisesti viisi senttiä,
henkisesti kilometrejä.
Kiskoit minua välillä lähemmäs,
tai itse asiassa tulit itse vastaan.
Et puoleen väliin, vaan perille asti,
ja minä vain pakenin.
En minä tahallani,
enkä edes huomannut sitä.
Halusin tietenkin lähemmäs,
olisin vain tarvinut enemmän aikaa.
Et jaksanut odottaa,
vaan siirryit seuraavaan.
Joka ilmeisesti on kaikin puolin
parempi,
kauniimpi,
hellempi,
avoimempi,
kiihottavampi,
sinumpi.
Nyt kun näen mitä tein väärin,
tahdon uskaltaa,
tahdon päästää lähelle.
Kenet vain.
Mutta mieluiten sinut.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi