kilpi

se yllättää kovimmankin kuoren
täräyttää suojausta pamahtaen
kuin raskas kivestä kaiverrettu nyrkki
kilpi on läpäisty

pikkuhiljaa se murenee
päästää ulkopuolisen lähemmäs ja lähemmäs
estäminen ei enään auta
kilpi ei enään suojaa

sitä ei voi karkuun juosta
vain tyhmä pakenee kun suojus on murrettu
sisimpää se on jo koskettanut
kilpi on riisuttu, rikottu

voit vain katsoa palasia maassa
kurotella ja yrittää kasata
ei se enään hyödytä
kilpi on osa menneisyyttä

kuvittelit olevasi kova
ettei kovaa kuortasi voi enään murtaa
kukaan ei voisi koskettaa
kilpi on nyt vain muisto

palaset jää taakse
kohtaat sinua koskettaneen
pelko ei sovi enään
kilpi jää unohduksiin

voit antaa sydämesi
antaa toisen käsitellä sitä
toivo että tekee sen varoen
kilpeä on vaikea kasata uudestaan