Seitsemäntoista valkoista, hohtavaa ruusua ja nainen kauneimmassa iässä.
Lapsi haavoittuvimmillaan.
Mustavalkoinen maailma vielä satua ja vain pieni, ymmärtämätön kurkistus sivuille aikuisten maailmasta.
Kun ruusut tanssivat ja auringonlasku kutsuu rakastavaisia.
On kesä ja kukat tyynyn alla odottavat prinssiä saapuvaksi.
Tai on talvi ja kohmeiset sormet ikävöivät sormia toistensa lomaan, kutkuttavaa lämpöä kateutta paukkuviin pakkasiin.
Tai kevät, kun kauneus puhkeaa kukkaan ja ihminen haikailee taivasta, vapautta.
Syksykin, jos lehtikasat piilottavat ikuisten lasten riehakkuuden ja pojan pilke silmäkulmassaan. Kuiskaamassa tytön korvaan aakkosia järjestyksessä: O-O-T S-Ö-P-Ö.
On ollut myös uusia vuosia ja syntymäpäiviä aprillipäivien jälkeen.
Odotusta ja uuden alkua, ylpeitä ja ennakkoluulottomia haaveita vihasta ja rakkaudesta.
Onnellisia loppuja ja …
Se hetki on epä-ääretön.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
