Ekal kerral ku me nähtii, tiesin sen saman iltan: tos jätkäs on jotai erikoista. Ja oikeessahan mä olin, ei vaa voi olla toista samanlaista. En osaa ees sanoil kuvailla tätä, oot vaa jotai iha uskomatonta.
Takaraivos nakuttaa itsepäisel rytmil sun nimi, huomaan yhtäkkii vaa ajattelevani, mitä sulle kuuluu ja mitä teet. Miten joku voi noi pahasti valtaa ajatukset, näi ei käy, ei varsinkaa mulle. Ei mulle, joka ei osaa aidosti välittää. Sunlaiset jätkät ei kuulu tämmösille, ei noi täydelliset. Mul on kova ulkokuori ja sä näät suoraa sen läpi, sä pelotat sun sanoilla, vaik silti kiehdot ja vangitset. En vaa osaa päästää irti, en pääse irti ajatuksest ”me”. Silti pitäis osata lopettaa tää, jatkaa eteepäi.
Selaan sun viestei, luen koko aja uudestaa lokitiedostoi, mietin sun sanomii pienii juttuja. Sulle merkityksettömii, mulle ne taas merkkaa enemmä ku mikää. Osaat paril sanal piristää mun koko päivän, saat mut vaa hymyilee tyhmästi ja miettii uudestaa samoi sanoja. Miten sä teet sen?
Sillon, ku mulle tapahtuu jotai, jotai mist mä ite oon ylpee tai jotai mikä satuttaa ja heti mietin, et miten kerron sen sulle. Sit muistanki, etten tuu kertoo sitä, en missää vaiheessa, vaik haluisinki.
En oo enkä varmaa tuukaa tapaa ihmist, jonka kans mul on näi paljo yhteistä. Ihmist, kenen kans kemiat pelaa heti, kenen kans voi jutella rajattomasti kyllästymät ikinä.
Mä satutan muita täs samal, viattomii jotka välittää must oikeesti. Mä luulen, mä uskottelen jopa itelleni, et välitän niistä enemmä. Loppujen lopuks on vaa pakko kattoo totuutta silmii. Enkä sitäkää tee ajoissa. En vaa osaa vastaa niille, en saa sanottuu samoi asioit, en tunne mitää vastaavanlaist. Hajoo pää, mikset voi vaa häipyy mun ajatuksist? Ei, ku en mä haluu sitäkää.
Oot yks merkittävimmist henkilöist koko mun elämäs. Miten hassult se kuulostaaki. En jaksais vaa tätä enää, samojen asioitten kelaamist, ittensä unee itkemist iltasi. Me ei tunneta ees, ei sillai. Miks must silti tuntuu tält? En osaa selittää. Jos en oo muuta oppinu, ni sen mitä tarkottaa ikävä.
Pitäis vaa unohtaa tää, unohtaa kaikki.
Perkeleen mahdottomuus rakkaus.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
