Sun silmäsi mulle loistaa,
vaikk' illat yksinäisyyttä toistaa.
Sun huuliasi janoan niin,
kunpa olisit lähelläin siin'
Jospa luoksesi tulla voisin,
niin rakkauden sulle soisin.
En silloin kyyneltä poskella nää,
en kaipuuta, ikävää.
Mutt' unelmani tuuleen hukkuu
ja yksin täällä saan nukkuu.
Sua omaksein en koskaan saa,
sua toinen kiinni pitää ja rakastaa.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
