Minut opetti puhumaan
vasta naiseni kaarevin lantein
auttoi huulia muodostamaan: ”Rakas”
ja ”Sinun”
Omistamaan muutakin
kuin oman hajonneen pääni
oppikirjan
mielettömyyden anatomiaan
Nauratti pimeimmät hetket
pakotti katseen hakeutumaan kaiteilta ja taivaanrannoista
kaulakuoppaan
painaumiin alaselän iholla
Ottamaan senkin
mitä en ansaitse
ja enemmän kuin koskaan halusin
Ja jos joskus juonkin liikaa
hänen katseensa välttäessä
sen olen oppinut
jo isältäni aivan nuorena
kun otettiin juhannukset ja joulut
itkettiin pyhien yli
En se ole enää minä, joka itkee
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
