taisteluni

Vuosia makasin pimeydessä yksin,
En uskonut selviäväni
Kun koitti seuraava päivä
Mietin kuolemaani
Makasin sängylläni pitkään,
Soimasin itseäni
Suru tuntui hallitsevalta,
Tulevaisuuteni toivottomalta.

Kokemuksia kävin läpi,
Suru silti jäi
Hyvät hetket toivoa antaneet eivät,
Jäin vielä suruuni yksin
Elämä tuntui arvottomalta ja
Minusta katosi kaikki.

Yksi päivä Minä löysin,
Hänet jolle kertoa voin
Seurasin hänen neuvojansa,
Ja oikealle reitille pääsin
Apu oli lähelläni ja
Toivoa hiukkasen sain

Vielä Minä eksyn
Polulta oikelta
Ei ole oikotietä ,
Jotta onneen törmäisimme
Ei ole täydellisyyttä,
Se voi lohduttaapi
Paljon joutuu käymään läpi,
Ja joskus se itkettääpi,
Silti toivoa joskus minä löydän,
Paremmin kuin aikaisemmin
Jaksanko uskoa toivoon vielä,
Vastausta odotellessa