Tehtyään tämän
annettuaan minun hetken nuolla haavojani
Elämä kääntyy kannoillaan
tyytyväinen hymy häivähtää sen pirullisilla kasvoilla
kun se katsoo runneltua olemustani
se hakee porkkanan takaisin
tarjoaa sitä minulle kädestään
"ota.. maista vielä vähän lisää..."
se sanoo nyt teennäisen lempeästi
työntäen sen aivan huulilleni
mutta en uskalla.. puristan huuleni tiukasti yhteen ja
käännän itkuiset, kivusta polttelevat kasvoni pois
huudan sille kuin hullu,
käsken sen mennä, olla kiusaamatta minua
hakkaan käsillä maata allani
raivoissani!
päättämättömänä
häkeltyneenä
pelokkaana
tuo houkutus
kuitenkin
jähmettää minut paikoilleni
Uskaltamatta kuitenkaan raottaa huuliani
joille elämä on taas porkkanan laittanut riehuntani jälkeen
en liikahdakaan
jään paikoilleni odottamaan
pää kumarassa
maata tuijottaen, kyynelten sitä kastellessa
nöyryytettynä
tietämättä mitä tehdä
porkkanan tuoksua haistellen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
