Se oli raju pudotus satojen
kilometrien korkeuksista,
kuin palava vuori
meteori loisteessa,
halkesit kuin lentokone
kahtia.
Putosit pilvistä maan
pinnalle, vajosit siitäkin
syvemmälle. Pudotus vei
aina helvetin porteille.
Jouduit sinne, jouduit sinne,
vaikket syntiin koskaan
langennut, silti on Lucifer
sinut vanginnut.
Olet vain varjo entisestäsi.
Ei loista enää sädekehä
ympärilläsi, ennen olit aurinko
sokaisit miehet kirkkaudellasi.
Nyt olet miltei hukuttanut
itsesi miljoonilla kyynelilläsi.
Et voi enää lentää katkenneilla
siivilläsi. Toivutkohan koskaan
tuosta rajusta maahansyöksystä?
Valokuvat lattialle putoilevat,
särkyvät kehyksistä.
Ruusut kuihtuu, ei hän tuo enää
uusia. Ette nauti viiniä myöhään
illalla, marmorikuulia, niitä
sinisiä et jaksa tänään ihailla.
Ei mitään hyvää telkkarissa.
Itket yksin kellarissa.
Alhaalta ylös katselet, näet
ikkunoiden avautuvan, kahden
ihmisen paratiisiin astuvan, ja
sinä jäät helvettiin yksin kärsimään.
Et voi millään sitä ymmärtää.
Surullista ilmettäsi, ei mikään
pyyhi kasvoilta. Ne pysyvät
näyttävät kalpeilta, muistuttavat,
kuinka sinut ammuttiin alas
taivaalta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
