Sinä puhut ja puhut.
Sanojesi vyöryessä ylitseni
katselen ikkunasta ulos.
Tiekarhu jyrrää eteenpäin
rouhien ja repien
sileän pinnan rikki.
Suola-auto kulkee perässä
levittäen suolaa
viimeistelläkseen työn…
Näen,
tunnen,
sen leviävän
revitylle pinnalle,
kirvelee, polttelee,
jää sulaa,
suolainen vesi valuu.
Käännyn katsomaan
tajuttuani huoneen hiljentyneen.
Olet poissa,
olen yksin..
Maistelen sitä uudelleen,
olen yksin…
Ei, se ei maistu suolaiselle.
Käännyn katsomaan ikkunasta.
Näen sinun loikkaavan
vuolaana virtaavan ojan yli
sekä ponnistuskohdastasi
paljastuneesta maasta
nousseen leskenlehden.
Pilviverho repeilee,
pilkistävä aurinko lämmittää.
Ei, ei se maistu suolaiselle.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi