Sumu hälvenee,
se enää varjo lie,
edessäni tie niin mutkaton
ja kylmä on,
ja mitä aattelet silloin kun mua katso et?
Mä vastaukseksi ääneti
vain huokailen, katso en
on katseestani kauan sitten
väri kaikonnut,
tulkinnan verho tylysti
maahan laskeutunut,
ja sä kysyt mitä aattelet,
mä kun sua katso en,
mut en kuin kyyneliä
pidättämään pystynyt,
sun valoon langettamaan
on varjoteatteri päättynyt.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
