olen aaltosi, joka itkee turhautumistaan
sen mahtava harja särkyy aina uudelleen
sinuun, kuin majakkaan minussa
johon olen sidottu valosi vuoksi
se on kuin seireenin kutsu
matkallani kohti tuntematonta
olisipa minulla avain oveesi, olisin
majakanvartijasi, virtaisin sinuun
valuisin pitkin seiniäsi, huuhtelisin lamppuasi
kuohuisin portaillasi, solisisin ikkunoissasi
mikä on majakka ilman merta, ilman
syleilevää aaltoa, ilman aallon itkua
ja aallon hersyvää naurua aamun koitossa
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
