Miten?
Miten on mahdollista, että aina,
joka kerran,
kun tapaan, tutustun, seuraan: kohtaan,
muovautuva maailmani murtuu taas hieman.
Hämmästyn ihmistä, yhä uudelleen ja uudelleen.
Jokainen on erilainen, jokainen. Mikään ei ole ennaltamäärättyä.
Ikuisuus yhtä ei ole hetkeä toista;
horjuva on hento usko ihmiseen uskomiseen.
Ymmärtävä, harvoin; tietämätön, tuskin koskaan; julma, en kertaakaan. Vakuuttava, aina, joka kerran, myös silloin kun.
Viha, inho, halveksunta
röyhkeyttä, niiden kun väität olevan syyttä;
vaan tyhjyyden olisi multa tunnustus myöntää olevan perusteetta
sinä vai sinut?
en tiedä, en piittaa,
en luota enää luottamiseen
Selite:
Jo pari aikaa vanha, joka hetki sitten tuli taas mieleen. Sarjassamme "ai että kun on ollut aikoja": ei enää ihan täysin ajankohtainen, mutta ainakin omasta mielestäni julkaisukelpoinen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
