Lasikalterit

Tänään opettelen itkemään
kauniisti kuin Lumikki,
kristallikyyneleitä

Vastasyntyneen tavoin
hengitys särkee keuhkojani
Ääneni rikki, huutoni pitkä

Juon keskiyön taivaan
mustaa maitoa
Sinulle jätän kirkkaimmat tähdet

Tarinat tyhjiössä eivät jätä jälkiä
Koputus vankilani ovessa on vain ääni
Siis pukeudun, rakennan vaatteistani muurin

Nyt ei voi hengityksesi vahingoittaa
Ollako hiljaa vai valehdella?
Unohtaa en osaa