olen tilassa joka virtaa ajattomana
voin taivuttaa käsiäni ylöspäin
mutten yletä tilaan jonka näin
katto
ehkä kellunkin vain alaspäin
vatsani painaa kai tarpeeksi
mutten näe varjoni syvyyttä
lattia
se on heijastunut vasemmalle
pitkä kaareva käytävä
leikkaa ovea edetessään
seinä
sen runko on elastinen
kaartuu viistoon kolmioina
jotka valmistin kuvitelmista
mustat kengät nousevat valkealle pinnalle
valkeat vaatteeni puhaltuvat ihosta poispäin
hiukset kohoavat painovoiman romahtaessa
tulin tänne eilen
enkä ole vielä tottunut ajatukseen
kaikkivoipaisuudesta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiehtovasta runostasi tuli painovoimaton olo kuin
aineettomana avaruudessa.