Kun suljen silmäni
voin vain sinut aistia.
En ketään muuta.
Vaikka toinen minut
onnelliseksi tekeekin.
Vain sinua ikävöin
yksin ollessani.
Huokaisen,
päivästä toiseen,
monta kertaa tunnissa,
koska aina vain sinä
palaat mieleeni.
Enkä uskalla kohdata
ajatustani siitä
että sinua edelleen rakastan.
Enkä uskalla ajatella
kuinka kauan vielä kärsin
ennen kuin osaan päästää irti...
Ennen kuin haluan päästää irti...
Selite:
On tosi raskasta kun edelleen rakastaa jotain entistä, jotain mitä ei saa enää rakastaa, jotain joka kuuluu unohtaa.. ei edes vuoden päivät ole saanut mua unohtaan. mikä saisi? Haluan jo unohtaa. Vai haluanko?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
toimivaa tekstiä kaipauksesta, siitä voimasta, joka aina nakertaa ja nakertaa uudestaan erilaisia ajatuksia. pidän tämän tekstin tunnelmasta ja ajatuksesta. hienoa.