kuinka tämä vain paranee vanhetessaan,
miten se voi olla
mahdollista
lepään vuoteessa joka ei ole minun
ja on kuitenkin tavallaan,
kaikki maailmassa on minun jos hänkin,
ja kun rottinkituolissa on ruma kirjava tyyny,
ihastuttava, ja
kuvittelen sen parvekkeelle
sälekaihtimet raolleen, kutsun valoa sisään,
unen rytmittää tuulettimen
siipien havina, ja levollinen pulssi
painan mehumukia korvalle ja kuvittelen merta
kuinka tällaisen onnen on voinut ansaita,
kuinka tuollaisen ankkurin,
minä lupaan mitä vain
käteni, tähtiä, sydämeni onkin jo annettu,
ja opetella onkimaan vuoksesi
kunhan vain
pysyttelemme samassa veneessä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä oli todellista taidetta.
Alusta loppuun tarina vie eteenpäin, kyynel kyyneleen perään tämä koskettaa vielä enemmän. Olenko ikinä lukenut näin herkkää rakkausrunoa! Aloitus, lopetus, sanakikkailu - kaikki! Saat tämän tuntumaan niin todelliselta ja ihmismäiseltä - voisin kuvitella hyvinkin omistavani tämän runon tulevalle miehelleni/poikaystävälleni.
Tämä runo kuuluu suosikkilistalleni, kiitos. Nostit minut taas muutaman sentin ylöspäin.
Ihana positiivinen, hyvä tunnelma.
Tämä oli todellista taidetta.
Alusta loppuun tarina vie eteenpäin, kyynel kyyneleen perään tämä koskettaa vielä enemmän. Olenko ikinä lukenut näin herkkää rakkausrunoa! Aloitus, lopetus, sanakikkailu - kaikki! Saat tämän tuntumaan niin todelliselta ja ihmismäiseltä - voisin kuvitella hyvinkin omistavani tämän runon tulevalle miehelleni/poikaystävälleni.
Tämä runo kuuluu suosikkilistalleni, kiitos. Nostit minut taas muutaman sentin ylöspäin.
Ihana positiivinen, hyvä tunnelma.