Minä käyttäydin kuin idiootti,
kerroin tarinan tarinan perään,
keksin lisää sanottavaa jatkaakseni puhumista,
olin itsekeskeinen, röyhkeä,
tietäväinen.
Halusin tehdä itsestäni mielenkiintoisen,
vaikuttaa älykkäältä, ajattelevaiselta, hauskalta,
saada sinun kiinnostuksesi heräämään,
sinut kulkemaan vähän pidemmälle kanssani,
ennenkuin lähtisit elämästäni.
Koska minä pelkäsin,
että jos vaikenisin,
olisin vain,
sinä pitäisit minua tylsänä,
kyllästyisit,
lähtisit.
Mutta minun tarinani loppuivat,
lopulta,
en keksinyt lisää sanottavaa,
vaikenin,
aloin surra lähtöäsi.
Enkä huomannut lainkaan sinun hymyäsi,
löysin vain yhtäkkiä kätesi ympäriltäni,
pääsi painettuna hartiaani vasten,
sinut elämästäni,
olemasta vain,
hiljaa.
Selite:
Joskus näinkin... tälle olisi omistuskin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Nätti runo se herätti minussa paljon ajattelemisen aihetta <3
Nätti runo se herätti minussa paljon ajattelemisen aihetta <3