Pelkään milloin tulee päivä,
että hymyni
jolle ei ole syytä,
pettää.
Nauru kätkee
ikävän sisälleni,
kyynelten virta tukahtuu,
kun minä hukun suruuni.
Ei kestä kauaa,
kun ulkokuori pettää
ja minä murrun
nauravien silmien edessä,
ja lyyhistyn maahan.
Kun hukun itkuuni,
viimeinen toiveeni on
että muistaisit
nauruni.
Selite:
Ajattelinpahan vain.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosi kertoo niin sydämeen käyvästi ihmisen tuntoja, pelkoa, koska paljastuu herkin ulkokuoren alta:-)))
taisitpa kirjottaa mun elämästä tämän.:) kiitti kommentista.
Kerrassaan loistavaa tekstiä.
Melankolisen kaunis,koskettava.
Upea
Kiitos kommentistasi :)
muiteleva teksti, joka sisältää hienon toiveen. onnistunut teos.
Osui, ja upposi.
"hymyni jolle ei ole syytä, pettää." Puhuttelevasti alkaa runosi. Oman harmaan tunnelmansa luo runon nimi Syyskuu, jossa luonto riisuutuu ja tyyntyy.
Hyvä runo
Tässä on jotain niinkin tuttua, että oli pakko pysähtyä ja jättää pieni kommentti. Jotain sellaista, josta itsellä ei ole kovinkaan kauaa.
Tykkään tästä tavasta, jolla oot kirjoittanu tämän. Ja tuo sanoma.. Siitä tulee vaan se mieleen, että miten tämä yhteiskunta ei anna olla oma itsensä, surullinen, jos siltä tuntuu. Tämä nostaa tuon upeasti pintaan.
Ja kiitoksia myös kommentistasi :)
Kaunis, koskettava teos.
ihmisten nauruja on tosi ikävä huomata unohtaneensa. nauru on universaalia kieltä ja sekertoo paljon. ajatteleminenkin on hieno asia,vaikka miten tyhmältä kuulostaisi. hieno.(runon tulkinnasta voidaan varmaan runon perusteella olla eri mieltä)