Palaan takaisin siihen paikkaan,
jossa vietimme
monta hetkeä sinä kesänä,
liian monta kulutettua huokausta,
ja istun yksin täällä ja nauran
nauran,
etkä sinä tule takaisin.
Ennen kuin ajatus katkeaa
ja muistot haalenee,
muistan kuinka
halasin sinua,
putosin polvilleni kiviä vasten
hoin humalaisena
kuinka sinua rakastankaan
muistan,
etkä sinä tule takaisin.
Maistan suussani yhä kitkerän maun,
aivan kuin sinä iltana
kun minä tiesin että olet minun,
ja luulin ettet koskaan karkaisi
muita maailmoja katsomaan
tiedän yhä,
etkä sinä tule takaisin.
Kun vuoden verran sisälläni paloi tuli,
ja sanat huusivat
mutteivat tulleet ulos.
Ja minä rakastan sinua,
mutta sanoin sen väärillä sanoilla
ja sinä juoksit pois
mutta hymysi tuntuu yhä kaulallani.
Ja minä rakastan sinua,
etkä sinä tule takaisin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit