Putoan

Runoilija marjostus

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 27.3.2008
Viimeksi paikalla: 1.2.2017 16:28

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-
Facebook:

Fantasiapäiväkirjani.
 
 
Sinitaivaan soidessa
nousen tanssitaivaan
hurmioon

Yön hämärtyessä
putoan autuudesta
ilman laskuvarjoa

Pyörin
putoan


Ystävän hellä syli
pehmentää
tömähdyksen

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Viimeisen valssin sävelin
tansseista kotia kävelin,
syli auki syömeen saakka
-tapulista nauroi naakka...
Ehkä seuraavalla kerralla
käy flaksi tällä herralla,
kun silmäni mä auki saan
ja herään elon unelmaan...

http://www.youtube.com/watch?v=3uLgRUyihH4

Kudo toivosta laskuvarjo
lennä luottamuksen siivin
tartu hetkeen ja
leijaile pehmeästi
hyväksyvin hymyin
- etkä koskaan putoa :)

:O ...siis piti vain sanoa, että tykkäsin :)

Jeps... oikea ystävä on sellainen, joka on tukena silloinkin kun putoaa tuolta "hurmiosta" maankamaralle. Metka runosi jossa on lämpöä ja ymmärrystä mukana:)

Tanssiparketilta tietysti daami löytyä vois, vaan mulla ei silloin koskaan vaakamambo sois.

Stadin taipuisin rautakanki joka joraa kuin sammakko tehosekoittimessa nääs.

On hyvä, että on joku, joka ottaa kiinni, jos/kun putoaa.

kaunis ja hauskakin :)

Kyllähän me täältä taas kohotaan
korkeuksiin noustaan
ihan pilviin asti leijutaan <3 <3 <3

Valloittavan hieno runo hurmiosta ja hellyydestä.

Ystävyys on ihmeellistä. Kuin sadussa liidät runossasi niin kauniisti ja keveästi. Kyllä tömähdys aina sattuu....

Varmaankin ihan mukava tupsahdus.

 

Käyttäjän kaikki runot