Ja jos minä saisin
kaiken tämän.
Muuttumaan niinkuin varjosta aukeavat
oikeissa säteissä
värit.
Niin hyväksyntä ei olisi sana.
Se olisi ainoa totuutemme.
Kun maailmanjärjestys romahtaa.
Hymyilen yksinäni.
Katson rapistuvia kehojanne.
Te pysytte vaikka luulette, ettei
maallisen majanne jälkeen
ole enää olkapäitä joihin
tarrata.
Hyväilen käsilläni sielujenne nukkapintaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi